Halvat hotellit Jämsä

Nykyisellä Jämsän seudulla jääkausi päättyi noin kymmenentuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tällöin jäätikkö vetäytyi alueelta noin kilometrin verran kahdeksan vuoden aikana. Jääkauden vaikutuksesta alueelle muodostui murroslaaksoja, soraselänteitä ja savikkoja. Alueella, jossa nykyisin sijaitsee Päijänne, oli alun perin merenlahti, mutta noin 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua tästä muodostui erillinen vesistö, kun Päijänne erottui merestä. Tätä muinais-Päijänteen aluetta pidettiin korkeammalla ja sen pinta oli noin kymmenisen metriä nykyistä korkeammalla. Noin 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Muinais-Päijänne loi itselleen uuden laskureitin Kymijoen suunnasta etelään, ja sen pinta alkoi laskea nopeasti. Vuosituhansien kuluessa Päijänteen pinta laski vähitellen nykyiselle tasolleen, ja tämä muutoksen aiheuttama vedenpinnan lasku johti useiden pienempien vesistöjen syntymiseen alueelle. Joitain vanhoja paikannimiä ja merkkejä korkeammasta vesirajasta on säilynyt, kuten Saari, joka sijaitsee keskellä peltoaukeaa. Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty Jämsän seudulta, esimerkiksi Hietamäestä Patajoen pohjoispuolelta, ja näitä löytöjä on ajoitettu noin vuoteen 7550 eaa.

Rautakaudella Jämsän alueella oli puolestaan useita asuinpaikkoja, ja Puttolasta tehdyt hautalöydöt viittaavat siihen, että Jämsään saapui ensimmäiset asukkaat 900-luvulla, viikinkiajalla. Tuolloin alkoi katkeamattoman asutuksen aika, ja varhaisimmat asutuksen jäljet ovat hämäläisperäisiä. Rautakauden lopussa Jämsä oli Päijänteen Hämeen pohjoisin vakituista asutusta keskittänyt alue. Jämsän paikallisen nimistön joukossa on myös viitteitä muinaisesta lappalaisasutuksesta. Jämsä kuului Hämeen takamaahan, ja perimätiedon mukaan alueelle muutti ihmisiä Sahalahdelta ja Sääksmäeltä. Useissa eteläisen Hämeen pitäjissä on samannimisiä kyliä kuin Jämsässä. Rautakautisia muinaislinnoja alueella ovat Pukinvuori ja Linnasenvuori.

Keskiajalla Häme liitettiin katoliseen Suomeen 1200-luvun puolivälissä, ja ennen tätä alueella oli ollut lähetystyötä novgorodilaisten bysantinuskoisten toimesta. Suomi oli tuolloin uskonnollisesti jakautunut, ja aikakausi oli myös sotaista, koska uskontoraja oli samalla hansakaupan välialuetta. Novgorodilaisten ja karjalaisten taistelut suomalaisia vastaan ulottuivat myös Jämsän seudulle. Jämsä oli 1442 itsenäistyneen Sysmän seurakunnan kappeli, ja sen arvellaan saaneen oman seurakuntansa ennen vuotta 1500. Jämsän vanhin kirkko oli Pyhän Laurentiuksen kirkko, ja se kuului aluksi Turun hiippakuntaan ja myöhemmin Viipurin hiippakuntaan.

Uusi aika alkoi 1500-luvulla, kun maatalouden yhteisomistus väistyi yksityisomistuksen tieltä isojakojen myötä. Jämsän alueella oli useita jakokuntia ja kyliä. Alueen varakkaimmat talot sijaitsivat Jämsänjoen varrella. Jämsä kuului Hämeen lääniin, kunnes se siirrettiin vuonna 1775 perustetun Hämeen läänin koilliseen kulmaan. Tätä ennen Petäjävesi ja Korpilahti kuuluivat alkujaan Kangasalan suurpitäjään. Läänijako säilyi aina vuoteen 1960 asti, jolloin perustettiin Keski-Suomen lääni. Vuonna 2009 koko läänilaitos lakkautettiin.

1800-luvulla Jämsän talomäärä kasvoi nopeasti, ja alueelle kehittyi myllykeskus, erityisesti Jämsänkosken alueelle. Myllyt olivat tehokkaita, koska niissä riitti vettä vuoden ympäri. Nuijasota vuonna 1597 vaikutti alueelle, kun jämsäläiset liittyivät muiden hämäläisten talonpoikien joukkoihin. Sodan aikana Iivari Arvidinpoika Tawast murhasi useita satoja talonpoikia Padasjoella Nyystölän taistelussa, ja Jämsän maatiloista autioitui noin kolmasosa. Seurauksena oli savolaisten muuttoliike alueelle. Jämsän murre alkoi tuolloin saada savolaista vaikutusta.

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Jämsä kärsi värväysten rasituksesta, ja monet paikalliset pyrkivät välttämään sotapalvelusta pakenemalla korpeen. Isonvihan vuosina 1713–1721 venäläiset tuhosivat myös Jämsän seutua, ja paikalliset asukkaat joutuivat pakenemaan Synninlukkoon. Tämän ajan tapahtumista muistuttaa Miekkainpetäjäksi kutsuttu vanha mänty hautausmaan kupeessa.

Yhteisomistukseen perustuva maatalous väistyi yksityisomistuksen tieltä isojakojen myötä, jotka alkoivat vuonna 1756. Tuolloin alueella oli 38 jakokuntaa ja 189 kylää. Jämsän seudun teollistuminen alkoi vuonna 1792, kun Jämsänkoski sai ensimmäisen vesisahansa, ja elinkeinoelämä alkoi vilkastua.

1800-luvun lopulla koululaitos alkoi kehittyä, ja ensimmäinen kansakoulu Jämsään perustettiin vuonna 1869. Ensimmäinen oppikoulu, Jämsän Suomalainen Yhteiskoulu, aloitti toimintansa vuonna 1905. Suomen sisällissodan aikana Jämsään saapui tuhansia evakkoja Karjalasta. Sodan jälkeen teollistuminen kiihtyi alueella, ja Jämsänkosken Ilveslinna toimi sotasairaalana. Toisen maailmansodan jälkeen teollisuus kasvoi edelleen, ja erityisesti Kaipolan paperitehdas oli merkittävä työllistäjä.

2000-luvulla Jämsän seudulla toteutettiin useita kuntaliitoksia, ja kaupunki on ollut osa Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä vuodesta 2013 lähtien. Kuntaliitosten myötä Jämsästä tuli suurempi ja monipuolisempi kaupunki.